Pientä hiljasuutta täällä, niinku lukemisessakin. Perhepiirissä sattui kahen viikon sisään kaksi tapausta, jotka ovat vieneet keskittymiskyvyn ihan täysin, eikä ole kovin kehuttavaa kerrottavaa edistymisestä. Parhaani oon kuitenki yrittänyt, yrittänyt sinnitellä edes tunnin päivässä vaikka tuntuu, ettei päähän jää minkäänlaista tietoa. Puoltoista viikkoa vakavaan ja suoraan sanottuna pelottaa koko koe. Kaikki varmuus hävinny, lukuinnosta puhumattakaan. En vaan voi keskittyä lukemiseen kun mielessä pyörii niin monet asiat.
Yritän tässä herätellä motivaatiota, koska oikeesti HALUAN opiskelemaan ensi syksynä. Aikaa lukemiseen ei tosiaan hirveesti oo, masennun ku luin parikymmentä sivua abitreenejä ja tajusin kuinka paljo kaikki on edenny, ja siitä kuinka hyvin kaikilla on asiat hallussa. Mutta ei auta ku yrittää lukee. Lukee niin paljo ku vaan ikinä pystyy. Yrittää muistaa ja sisäistää. Ja kattoo mihin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti